hevoset

Kuollutta esittävä hevonen pelkää

kesäkuu 26, 2021

En ole millään tapaa hevoskoulutuksen ammattilainen, mutta koska olen aiheen intohimoinen omaehtoisopiskelija ja tykkään aukoa päätäni, on minulla aiheesta aika paljon ajatuksia, mielipiteitä ja pohdintoja joita haluan koostaa tämän blogin muodossa. Lisäksi kiinnostavista aiheista pään aukominen on hyvä keino myös prokrastinoida omien sivujeni valmistumisprojektia. Asiaan!

Vierastan ajatusta, että kaikkia tarvitsisi miellyttää eikä juurtuneita tapoja saisi kritisoida vastustuksesta huolimatta. Maailma muuttuu ja uutta tietoo tulee koko ajan. Ennen ollaan ehkä toimittu tietyllä tavalla, mutta when you know better you do better. Turha jämähtää vanhoihin tapoihin, jotka sittemmin on todettu haitalliseksi. Vaikka olisi koko ikänsä toiminut tietyllä tavalla, on aina mahdollista kääntää kelkkaansa tietoisempaan suuntaan ja tehdä pienillä askelilla hevosen elämästä parempaa. Ja samalla myös omasta elämästään hevosen kanssa, mikään ei nimittäin ole niin raskasta kuin olla jatkuvasti sotajalalla hevosensa kanssa.

Jostain syystä ihmiset pitävät hulvattomana kuollutta esittävää hevosta. Siis yleensä varsa, jolla opetus/koulutusvaiheessa jolla on niin sietämätön olo, että se luulee kuolevansa siihen paikkaan ja jähmettyy yleensä makuulle. Vaikka me ihmiset tiedämme, ettei hevonen tule kuolemaan (yleensä) näihin tilanteisiin jossa kyseistä käytöstä tapahtuu, on silti syytä tietää mistä se johtuu ja mitä voidaan tehdä jotta se ei toistu. Jokainen negatiivinen kokemus ja avuttomuuden tunne nimittäin vähentää hevosen luottoa ihmiseen silmissä.

Kun hevonen joutuu jatkuvasti avuttomuuden tilaan jossa sillä ei ole valinnanvapautta, se alkaa vajota opitun avuttomuuden tilaan. Toisin sanoen, kun emme kuule hevosen kuiskausta, puhetta tai edes hätähuutoa, se lakkaa kommunikoimasta ja luovuttaa. Hevosen ja ylipäätään lemmikin valinnanvapaus ja sen rajat onkin sitten ihan toinen aihe ja niistä keskustellaan toiste. Samoin opitusta avuttomuudesta, mutta lyhykäisyydessään se tarkoittaa sitä, että hevonen alkaa uskoa että sillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Yleensä tätä käytöstä esiintyy nuorilla hevosilla opetus/koulutustilanteissa. Tämä ei ole merkki siitä että varsa on ylidramaattinen, vaan siitä että koulutuksessa on edetty liian nopeasti tai epäloogisesti. Varsa ei välttämättä myöskään henkiseltä kypsyydeltään ole valmis toimimaan ihmisen kanssa ja olemaan erossa hevoskavereista. Muutto varsalaitumelta karsinaan, yksintarhaukseen ja ihmisen käsittelyyn kääntää varsan elämän päälaelleen, eivätkä muutokset arkirutiiniin ole hevoselle tunnetusti helppoja. Kun pohjatyötä ei ole tehty kunnolla eikä hevosella ole perusluottamusta ihmisen kanssa tekemiseen, on ihmisen paikka katsoa peiliin.

Aikuinen, paljon ja hyvin käsitelty hevonen luottaa jo perustavanlaatuisesti ihmisen kanssa tekemiseen. Sen sietoikkuna ihmisen kanssa on varsin suuri, eikä se saa kohtausta yleensä uudesta asiasta. Tai sitten saa, riippuu hevosesta. jossa pitäisi osata montaa eri asiaa ja ihmisillä ei välttämättä ole kärsivällisyyttä opettaa. Joillakin ihmisillä on kummallinen käsitys siitä, että hevoset jotenkin maagisesti osaavat syntyjään sitä mihin me olemme ne jalostaneet ja ostaneet. Eikä ihmisellä ole aina kärsivällisyyttä opettaa hevosille asioita sen vaatimalla intensiteetillä, vaikka hevosen kouluttaminen on mielestäni kivointa ja palkitsevinta, mitä ihminen voi tehdä.

Ymmärrän, että isommilla talleilla ei ole välttämättä yksinkertaisesti resursseja käytettäväksi määrättyä enempää yhden varsan kouluttamiseen. Haluaisin kuitenkin pohtia ratkaisua ongelmaan, sillä hevoseen panostettu koulutusaika maksaa itsensä takaisin aina moninkertaisesti. Mihin voitaisiin käyttää resursseja vähemmän, jotta jäisi enemmän aikaa hevosen koulutukseen? Hyvin koulutettu ja käsitelty hevonen on turvallinen ja luottavainen, eikä sen halua vuorovaikuttaa ihmisen kanssa silti ole sammutettu. Paras lahja jonka hevoselle voi antaa, on hyvä koulutus.

Toki opittu avuttomuuskin toimii. Kun hevonen on tarpeeksi avuttomassa tilassa, se tekee juuri sen mitä pyydetään. Mutta opitusti avuton hevonen on menettänyt toivonsa siihen, että joku kuuntelisi. Henkinen niskaperseote vaan ei ole nykyaikainen toimintamalli eikä tietenkään myös hevosen mielenterveyden eduksi. Niskaperseote kuormittaa myös ihmistä. Jatkuvasti täytyy olla vihainen ja näyttää hevoselle, missä kaappi seisoo. Ettei hevonen vaan milloinkaan saisi päättää elämästään mitään.

Hevosta on täysin mahdollista, pienellä perehtymisellä todella helppoa kouluttaa ilman, että se täytyy ajaa opitun avuttomuuden tilaan. Jopa niin, että se työskentelee ihmisen kanssa mielellään, on oma-aloitteinen ja tarjoaa kuin automaattisesti ihmisen silmään hienoja asioita. Kun on työskennellyt hyvin koulutetun, oma-aloitteisen hevosen kanssa, ei halua palata mihinkään muuhun. Ja hevosta, kuten muitakin eläimiä on mahdollista kouluttaa moneen, moneen asiaan positiivisella vahvisteella ja ilman – kuitenkin niin, ettei koulutukseen kuulu äärimmäisiä negatiivisia tunnetiloja.

Kuolleen esittäminen on merkki siitä, että hevosen sietoikkuna on ylitetty ja että se on varma kuolemastaan ja vaaditaan paluu lähtöruutuun sillä koulutuksen ei kuulu herättää kuolemanpelkoa kummassakaan osapuolessa. Yksi syy tietenkin on se, että ei yksinkertaisesti tiedetä käytöksen syytä tai tarkoitusta. Siihen auttaa perehtyminen hevosen lajityypilliseen käyttäytymiseen, jonka mielestäni pitäisi kuulua jo alkeiskurssin sisältöön, mutta jota myöskään ammattilaiset tai alan huiput aina tunnista. Käännetäänpä asia näin päin. Mitä jos koiranpentu esittäisi kuollutta pentukurssilla? Kuinka normaalia se olisi asteikolla 1-10?

Mitäs jos tällä vuosikymmenellä jo yleisesti tunnustettaisiin, että ”kuollutta esittävä” hevonen on hädässä? Että se ei ole hulvatonta, ylidramaattista tai meemien aihe, vaan hevonen luulee kuolevansa eikä siinä ole mitään hauskaa.  On asioita jotka on hulvattoman hauskoja, ja sitten on asioita jotka eivät ole… Hevoslapsen äärimmäinen pelkoreaktio on sitä jälkimmäistä.

No Comments

Leave a Reply